”Kuin rahaa pankkiin laittaisi”

- 05.02.2007 -

Otsikko ei viittaa minun äänestämiseeni eduskuntavaaleissa, mutta saa sen tulkita tietenkin niinkin.
Oikeasti lause on kuitenkin isäni ja liittyy noin 10-vuotiaaseen pikku-Iisakkiin. En tehnyt mitään muuta kuin luin Agatha Christien dekkareita ja keräilin Marvelin supersankarisarjakuvia, Aku Ankkoja, Korkeajännityksiä, Tex Willereitä. Ja söin voikkoleipiä. Valtavia kasoja. Joka ilta.

Äitini huolestui, kun en liikkunut ja urheillut, ja kun aloin turvota hervottomaksi läskipalleroksi. Isä kuitenkin rauhoitti: ”On kuin rahaa pankkiin laittaisi, kun poika lukee tuolla lailla tuossa iässä”. Ja nyt tuntuu vähän siltä, että äijä oli oikeassa. Kilot lähtivät, kun tytöt alkoivat kiinnostaa ja sitä myötä ruumiinkulttuuristakin tuli hiljalleen elämänsisältö.
Lukeminen sen sijaan poiki ammatin kirjoittamisen muodossa, ja vaikka itse sanonkin, keskivertoa ketterämmän mielikuvituksen. Ja kai myös jonkinlaista yleissivistystä – ensin jopa niistä sarjakuvista ja dekkareista, sittemmin vähän toisentyyppisestä kirjallisuudesta.

Lukemisesta tuli tapa. Sanomalehti kuuluu aamiaispöytään, romaani yöpöytään, Aku Ankka vessanpöntölle ja niin edespäin. Siksi risookin, että nykyisellä työssäkäyvällä ja omasta kropastaan jonkinlaista huolta pitävällä ihmisellä on niin jumalattoman vähän aikaa lukea. Ainakaan, jos tekee vaalikampanjaa samalla.
Tällä hetkellä kirja on vain kaukainen haave, sanomalehdet ehtii vain selailla kotimaan sivujen ja politiikan kohdalta, ja Aku Ankka on viikon ylellisyys. Tuntuu, kuin olisi vieroitusoireita.
Vähän luulen, että ongelma on sama monelle ilman kampanjoitakin. Kiire on kirjan pahin vihulainen nykypäivänä. Jos ihminen aikoo pysyä menossa mukana, täytyy olla koko ajan kytkettynä uutis- ja informaatiovirtaan, joka on yhä pinnallisempaa ja katkonaisempaa. Lehtijutuksi tulevaisuudessa riittää kuva ja otsikko muissakin kuin seiskoissa ja oho!issa. Kenellä on aikaa upota kirjaan muuten kuin lomalla? Ja kenestä enää kasvaa kirjojen lukijoita?

No, tuskinpa tilanne on sentään niin huolestuttava, kun tahdomme joskus maalailla. Periaatteessahan sanomalehden, radion ja telkkarinkin olisi pitänyt kuolla internetin takia, mutta ei niin tule käymään. Tai ainakaan toivottavasti ei. Ihan jo senkin takia, että teiltä loppuisivat muuten duunit…
Kirja ja sanomalehti ovat niin loistavia ”käyttöliittymiä”, että niille riittää kuluttajia vielä monta sukupolvea. Ja uskallan myös väittää, että jos ei löydy, tulevat sukupolvet kasvavat älyllisesti tyhmemmiksi kuin menneet.

Kirjan tulevaisuuteen ja ihmisen henkiseen vireystilaan on mahdollista vaikuttaa myös poliittisin keinoin. Koulut ja kodit ovat tietenkin paalupaikalla tässäkin, mutta esimerkiksi vihreiden eduskunnan jättävä Osmo Soininvaara heitti ilmaan mielenkiintoisia visioita yhteiskunnan tulevaisuudesta.
Muutamassa vuodessa taloutemme on kasvanut yhdeksän prosenttia. Siitä saatava rahallinen hyöty olisi muutettavissa yhdeksi kuukaudeksi lisää lomaa per vuosi per kansalainen. Eli olisiko meidän mahdollista rahan ja krääsän sijasta muuttaakin kasvu lisääntyväksi vapaa-ajaksi? Vai romahtaisiko kilpailukykymme? Vai olisimmeko jopa vahvempia?

Henkilökohtaisesti vaihtaisin yhdeksänprosenttiseni välittömästi kuukaudeksi laiturinnokassa, hyvä kirja kourassa. Entä sinä?

Iisakki Kiemunki
kansanedustajaehdokas
sdp, Hämeenlinna