UUSIMMAT IISAKIN PAKINAT
 
  16.7. 2008  
  Curling-elämä on etuoikeus

Joskus muinoin 1980-luvulla – kun oli vielä olemassa niin sanottu hyvinvointivaltio – oli ajankohtaista päivitellä ja pohtia, tukeeko yhteiskunta kansalaisensa niin pystyyn, että he eivät enää osaa seisoa omilla jaloillaan?

Kysymys on kuitenkin edelleen relevantti, vaikka alempien yhteiskuntaluokkien kattavalla perusturvalla harva puolue tai poliitikko kehtaa enää repostella.

Hyvinvointivaltiosta on jalostettu lähinnä sen perversseimpiä puolia.

Erityyppisistä kypäräpakoista olen avautunut sen verran jo aiemmin, että jätetään ne rauhaan. Mutta entäs sitten tarrat?

Ensin ne piti tulla viinapulloihin, sitten joku ministeri tuli järkiinsä, mutta asia taitaa olla vielä kesken. Kohta julkaistaankin taas tutkimus, joka aukottomasti todistaa, että varoituslippu Gambina-pullossa ehkäisee jopa puistobaarin jatkoille hankitun denaturoidun alkoholin ja Mennen Originalin ruokatorvelle aiheuttamia haittoja jopa 12,5 prosenttia tarkastelujaksolla. Kuka vastuullinen poliitikko jättäisi laput liimaamatta?

Vakavasti ottaen, seuraava huikea uudistus, joka vähentää Suomessakin noin 10–15 palokuolemaa vuosittain, on itsestään sammuva savuke. Se on sillä viisiin rakennettu rööki, että se sammuu, jos sitä ei imetä alituiseen.

Kerrassaan upeaa. Paperossia on sitten hienoa sytytellä uudestaan ja uudestaan lapsiturvallisella Coltilla, jonka sytytysrulla on hiottu niin sileäksi, että liekin synnyttämiseksi täytyy taistella kuin isät Talvisodassa.

Lueskelin taannoin kaupungin teettämää hyvinvointitasetta. Siinä puhuttiin Curling-vanhemmuudesta, mikä tarkoittaa sitä, että lasten elämä siloitellaan niin, ettei koskaan tule vastoinkäymisiä. Mietin, onko tällä jotain tekemistä myös sytkäreiden kanssa?

Ehkä ei. Toveri valtuutettukin ihmetteli, miksi kaikki voivat niin huonosti, vaikka kaikkea on nyt paljon enemmän. Jossain päin Afrikkaakin ollaan onnellisempia.

Meillä otetaan nykyään vähintään viikon sairasloma, kun lemmikki kuolee. Emotionaalinen shokki lamauttaa.

Joskus sota-aikaan äiti saattoi menettää kuusikin lasta, mutta meni aamulypsylle.

Vai menikö tosiaan? Ehkä masentuneet vetivät vain ennen itsensä perisuomalaiseen leukakeinuun ja nyt on prozacit.

Neuvolastakin tehdään muuten nykyään paljon kotikäyntejä. Ei kuulemma siksi, että tarkistettaisiin tyhjien pullojen määrä, vaan jotta vanhemmat muistaisivat paremmin, että lapsi ja suuri elämänmuutos on tulossa.

Niin no, voihan se tietenkin päästä kaikessa hötäkässä unohtumaankin?

Totesin toverille, että syyllinen kaikkeen hössötykseen on sosialidemokratia. Toveri hieman hölmistyi.

Mutta oliko ennen paremmin? Ei tasan ollut.

Oltaisiin ylpeitä siitä, että meillä on vielä toistaiseksi varaa tehdä täysin mitättömistä asioista maatajärisyttäviä ongelmia.

Ja tarkemmin ajatellen, hallitus ja journalistiliitto voisivat ehkä harkita toimittajille jonkinlaisia työsuhdekypäriä, sillä juttupalaute tuntuu radikaalisti koventuneen viime aikoina...