Amen. Näin lausui futiksen lisäksi myös maapalloa elämässään nähnyt hollantilaisvalmentaja Job Dragtsma, joka on nostanut FC Interin Veikkausliigan kärkeen, mutta ennen kaikkea turkulaisten seurakulttuurin täysin uusiin ulottuvuuksiin.

Interin menestys pohjaa tietoon, taitoon, ammattimaisuuteen, ymmärrykseen, mutta ennen kaikkea kovaan työhön. Suomessakin nämä ovat paikoin unohdettuja arvoja, mutta tuntuu, että monissa maailman huippuseuroissa niistä ei ole koskaan kuultu puhuttavankaan.

Irvokkain esimerkki lienee Manchester City. Ensin Thaimaan superkorruptoitunut ex-pääministeri Thaksin Sinawatra osti ”Siniset” leikkikalukseen. Lukuisten saippuasarjamaisten sekoilukäänteiden, managerivaihdoksen ja ylitsevuotavien mutta valheellisten lupausten jälkeen Thaksin sitten luonnollisesti palkittiin hölmöilyistään, kun abudhabilaisten sheikkien konsortio osti seuran tolkuttomaan hintaan.

Nykyinen manageri Mark Hughes, joukkue ja seuran käsittämättömän uskolliset fanit joutuivat tietenkin ojasta allikkoon, sillä uusi edusmies Sulaiman al-Fahim ilmoitti ensitöikseen uusivansa koko pelaajaryhmän.

Ennen siirtoikkunan sulkeutumista haaviin ei maailmanluokan pelaajista jäänyt kuin Robinho, mielettömään ylihintaan tietysti. Mikähän mahtaa olla nykyisten pelaajien motiivi, kun tietää, että siirtoikkunan jälleen avautuessa tammikuussa pelit on pelattu?

Rahalla saa usein nopeasti ja paljon, mutta se jää nähtäväksi, tuleeko Citystä koskaan ”maailman suurinta seuraa”. Sen tietää jo, että kärsijäksi näiden ylirikkaiden idioottien jäljiltä joutuu koko urheilumuoto. Chelsean Roman Abramovitsh on jo vähän rauhoittunut ostettuaan pari mestaruutta, mutta al-Fahimilla onkin omaisuutta kymmenen kertaa enemmän kuin Abramovitshilla – ja suoraan korreloiden järkeä kenties kymmenen kertaa oligarkkia vähemmän.

Takaisin Suomeen. Täälläkin on jo monenlaisia helppoheikkejä futiksen parissa nähty. Nyt Sedu aikoo purjehtia Valkeakoskelta agenttinsa kanssa johonkin toistaiseksi tuntemattomaan rantaan Afrikassa ja löytää superlahjakkaita – ja hyvännäköisiä – luonnonlapsia jalostettavaksi Tehtaan kentällä. Mikäs siinä, paperin teko ei enää Koskissa niin kannatakaan.

TamU:sta taas tulee Suomen Rosenborg. Ihan kiva.

En tosin usko – en niin kauan, kun seurajohtajien motiivina tuntuu olevan enemmänkin pääsy paistattelemaan tv:stä tuttujen valmentajien ja pelaajien kanssa kuin lajin syvällisempi ymmärtäminen.