Ainahan parantajat sun muut shamaanit ovat nauttineet suurta arvostusta ja luottamusta ihmisten joukossa, mutta enää heissä ei ole mitään muuta mystistä paitsi se, kuinka he ovat saaneet kiristettyä yhteiskunnalta rahaa ja uskomattomia privilegioita.

Arvokkaita taitojaankaan lääkärit eivät nykyään ammenna jumalilta, vaan ylläpitämistämme kouluista. Kiitokseksi opiskelusta olemme sallineet ennätysajassa muuttaa julkisen terveydenhuoltojärjestelmämme moolokiksi, johon lapioidaan koko ajan enemmän valuuttaa ja saadaan suhteessa yhä vähemmän tuotosta, terveyttä, ulos. Tästä lypsykästä lekurit nyt vimmalla puristavat viimeisiäkin pisaroita ennen coup de gracea.

Vasemmistopoliitikot jaksavat lässyttää, kuinka julkisista terveyspalveluista ei saisi muodostua vain köyhien ja kurjien vaihtoehto. Nyt voisi jo kiskaista pään pois ahterista.

Kahtiajako on fakta. Aniharvalla omaa terveyttään arvostavalla keskiluokkaisella on enää edes varaa jonotella tuntitolkulla terveyskeskuksissa vääriä diagnooseja eurolääkäreiltään. Parilla saturaisella vuodessa kun saa oivan vakuutuksen ja hyvää hoitoa viipymättä. Kannattaisiko ottaa siis vakuutus jo kaikille? Olisikohan niin parempi?

Tai onhan niitä hyviäkin terveyskeskuslääkäreitä vielä jossain. Mutta ei kai moni näistäkään sisseistä enää kauan katsele, kuinka työvoimapulaa paikkaamaan tulleelle vuokrafirman medisiinarille maksetaan tuplasti sen, mitä vuosikymmenten kokemuksella operoiville tohtoreille?

Tyypillinen – mutta tietysti kärjistetyn kuvitteellinen – aamupäivä sairaalassa: Satunnainen ylilääkäri pyörii virassaan pari tuntia aamupäivästä ja saattaa jopa huonolla tuurilla nähdä potilaan, ehkä toisenkin. Kenties tuli tunaroitua ohimennen joku kaihi- tai polvileikkaus.

Mutta oho, kello löikin jo kaksi iltapäivällä! Silmänräpäyksessä ynseänlaiskasta puoskarista sukeutuu supertohtori yksityisvastaanotolleen, jonka palvelu on hunajaista ja työ tehokasta kuin mehiläisfarmilla.

Mitäs jos sama systeemi olisi käytössä muillakin julkisilla virkamiehillä? Kunnanjohtaja istuisi päivät byroossaan neppaillen räkäpalloja kattoon, kun kuukausia audienssia odottanut alamainen saapuisi hattu kourassa esittämään asiansa.

– Joo tsori, ei tämä kuule nyt oikein onnaa, mutta kilauttele tuossa parin tunnin päästä, kun avaan konsulttitoimistoni. Pistetään sitte kato iso pyörä pyörimään.

Yksittäisiä lääkäreitä on turha syyttää. Jos kerran laki ja työnantaja sallivat lonnia virka-ajat ja nostaa yksityistä liksaa osinkoina, niin totta helkutissa.

Syy on ihan omamme. Lääkäreille pitäisi luoda rajat, eikä poistaa niitä.

Temppu olisi vieläpä tehtävissä jokseenkin helposti. Jaa miten? Siitä voin avautua lisää, kun vaihdan poliitikon hommiin tuossa kello 16.30:n jälkeen...

Kaksinaismoralismi on päivän sana.