Lyijykynät vai läppärit?

Sain ottaa tuossa taannoin osaa Hämeenlinnan lasten ja nuorten foorumiin. Hieno tilaisuus: paikalla oli suhteellisen korkean profiilin päättäjää, kun kansanedustaja ja jopa eduskunnan varapuhemies oli saatu vastailemaan oppilaiden kysymyksiin bussivuoroista, nuorisotiloista ja lasten oikeuksista.

No, jumalattomaksi jeesusteluksihan se tietysti meni, myös omalta kohdalta. Kunnon poliitikko kun osaa aina löytää syyt rahapulaan, tekemättömyyteen ja asioiden toimimattomuuteen muista instansseista ja päättäjistä – sylitolkulla sympatiaa ihastuttaville pikkuvesseleille toki on tarjolla.

Ainoa rehellinen koko porukasta oli vihreiden valtuutettu Martti Töttölä. Tai siis kaikkihan me ollaan rehellisiä, mutta jotkut osaavat jo paatuneesti huijata itseäänkin. Ja toiset ovat jopa syntyneet sellaisiksi.

Töttölä sen sijaan oli brutaalin vilpitön. Töttölästä tuli sankarini.

Vaikka Töttölä on teatterimiehiä, hän vaikutti lasten edessä hermostuneelta. Ramppikuumetta selvästi, tai sitten lievä darra.

Töttölä starttasi vastaamalla johonkin kysymykseen, ettei hänellä ole asiasta hajuakaan, eikä oikein edes käsitä koko kysymystä. Erittäin ei-poliitikkomaisen rehellistä.

Töttölän kliimaksi koitti, kun Vuorentaan oppilaat esittivät koululautakunnalle sydäntä raastavan kysymyksen. Miksi kouluilla ei ole varaa jakaa oppilaille kuin yksi kynä ja kumi per lukukausi, vaikka samaan aikaan suunnitellaan moottoritien kattamista?

Kokoomuksen Kai Lindfors tuskaili, ettei yksinkertaisesti ole mistä antaa. Opetustoimenjohtaja Kirsti Mäensivu jatkoi myötätuntoa tihkuen, kuinka kaikki koulujen menot koostuvat pienistä kynä- ja kumivirroista. Enempiin ei yli 30 miljoonan euron budjetista kerta kaikkiaan ole varaa.

Töttölä tähyili hetken ympärilleen. Töttölä näki kahdeksan nuoren kirjurin ahkerasti laativan vastauksista pöytäkirjaa upouusilla kannettavilla tietokoneilla. Yhdeksäs läppäri oli kiinnitetty videotykkiin, joka heijasti kysymykset yleisölle. Kymmenes läppäri oli asennettu pönkäksi videotykin alle, jotta se oli saatu oikeaan asentoon.

-?Ennen olisi ehkä käytetty kirjaa. Kyse on myös valinnoista. Yhden tuollaisen tukena toimivan läppärin hinnalla saisi aika monta lyijykynää, Töttölä tuumi.

Töttölästä ei kenties koskaan tule tuolla tyylillä opetusministeriä, mutta nämä töttölät ovat tarpeen lautakunnissa ja valtuustoissa. Lyijykynien määrä ei liene kovin keskeistä nykykouluissa, ja se pitäisi uskaltaa sanoa myös lapsille sekä äänestäjille.

Eikä se tarkoita sitä, että Hämeenlinnassa panostettaisiin nyt tarpeeksi kouluihin. Valtuusto mokasi viime syksynä. Kaupunginjohdon pusertama esitys oli lyhytnäköinen pitäen silmällä suurkuntaa ja palkkaratkaisusta aiheutuneita kustannuksia.

Kun koulutuslautakunta esittänee maanantaina 12. toukokuuta vajaan miljoonan lisäbudjettia tuntikehyksen laajentamiseen, valtuustolla ei ole kaiken tämän rahan tulolla leuhkimisen jälkeen kuin yksi vaihtoehto – sen takaa jo syksyllä lähestyvät vaalitkin.