En ole yhden asian ihminen, vaan uskon, että paras lopputulos yhteiskunnan kannalta saavutetaan ajattelemalla kokonaisuutta. Poliitikon ei pitäisi mielestäni ajatella asioita aina oman kokemuksensa kautta tyyliin ”Minä en ainakaan haluaisi/käyttäisi/menisi, jos tuo tehdään”. Eri ryhmien tarpeita pitää kunnioittaa ja suhteuttaa ne kohtuudella suhteessa toisiin. Seuraaviin asioihin kuitenkin uskon vakaasti, ne ovat minulle tärkeitä ja lupaan niitä painottaa eduskuntatyössä, jos minut valitsette:


1. Mahdollisuuksien tasa-arvo — jokaiselle pitää taata mahdollisuudet kehittyä, opiskella, harrastaa ja tehdä elämästään lain sallimissa rajoissa mitä haluaa. Katsomatta vanhempien varallisuuteen, sosiaaliseen statukseen, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai rotuun. Itselläni ei olisi ollut alkoholisti-isän ja duunariyksinhuoltajaäidin vesana mitään mahdollisuuksia ilman yhteiskunnan tukea ja turvaverkkoja. Nyky-Suomessa tästä ollaan hieman lipsumassa, joten erityisesti opintotukeen, koulutukseen ja edullisten harrastusmahdollisuuksien turvaamiseen kaikille on satsattava.

2. Realistinen ympäristöpolitiikka — ilmastonmuutos on fakta, mutta sitä ei torjuta elättelemällä utopioita ja unohtamalla, mitä ihmiset oikeasti ovat. Suurin osa meistä ei ole valmis tinkimään elintasostaan, ja sen ylläpitäminen vaatii energiaa. Sitä taas emme saa millään ainakaan vielä tarpeeksi uusiutuvista ja ekologisista energiavaihtoehdoista (joiden tuotekehitykseen täytyy panostaa lujasti). Siksi en näe tässä tilanteessa, jossa tyydytämme yli puolet energiantarpeestamme ulkomailta ja sosnovyiboreista, kuin aloittaa jätteiden hyötypoltto energiaksi, tutkia vesivoiman lisäämisen mahdollisuudet ja — valitettavasti — rakentaa vielä ainakin yksi ydinvoimala perusvoimaksi. Muu olisi puhdasta kaksinaismoralismia ja tosiasioiden kieltämistä. Ja mitä vastaamme kehittyville maille, joiden energiantarve väistämättä kasvaa? Älkää edes yrittäkö tavoitella meidän elintasoamme? Polttakaa hiiltä, älkää rakentako ydinvoimaa?

3. Ennaltaehkäisy — väestömme huoltosuhde heikkenee, eikä meillä riitä ilman massiivista maahanmuuttoa tekeviä käsiä pitämään huolta vanhuksista ja heikommista. Ja joka tapauksessa meidän on kannustettava ja opetettava ihmisiä pitämään itsestään parempaa huolta. Olen liikuntaihminen loppuun asti ja uskon, että jokainen liikuntaan sijoitettu sentti maksaa itsensä kymmenkertaisena takaisin. Samoin perusterveydenhuoltoon ja toimiviin hoitoketjuihin panostaminen. On arvioitu, että puolet terveydenhuollon kustannuksista käytetään ihmisten viimeisten kolmen elinkuukauden aikana — kuvittelisin, että ihmiset olisivat tyytyväisempiä saadessaan parempaa hoitoa ja tukea silloin, kun elämää on vielä jäljellä.

4. Perusasioihin palaaminen — hyvinvointiyhteiskuntamme ei tarvitse yhtään uutta palvelua ennen kuin vanhat on saatu toimimaan ja turvatuksi kunnolla. Poliitikkojen pitäisi myös lopettaa turha holhoaminen ja näprääminen: ei enää yhtään uutta kypäräpakkoa, ei enää älytöntä varoitustarrojen liimailua pulloihin ja puteleihin.